Vantaan sanomat 26.03.2005
Ruotsinkielen kielikylpytoiminta on uhattuna vähäisen oppilasmäärän takia. Tämä ei ole mikään suuri yllätys koska kouluun syöttää oppilaita vain yksi kielikylpypäiväkoti. Näin ollen opetusryhmät jäävät väkisin ”normaaleja” ryhmiä pienemmiksi. Koska kaupungin nykyisessä taloustilanteessa kaikki kivet käännetään säästökohteita etsittäessä myös kielikylpy joutuu virkakoneiston hampaisiin.
Kumma kyllä ainoat tropit taloutta tohtoroivien lääkärinlaukussa tuntuvat olevan leikkaukset ja lakkautukset. Terveydenhuollon sanastosta olisi kuitenkin suotavaa opetella myös enneltaehkäisevä hoito ja kuntoutus. Leikkauskirveen heilautus on tietenkin helppo ratkaisu – kirpaisee vain hetken eikä koko ongelmanpesää tarvitse sen koommin miettiä.
Tämä on kuitenkin ristiriidassa kaupungin valitseman attraktiivisuusstrategian kanssa. Kaupungin havittelemien ”hyvien” veromaksajien houkuttelemiseksi ei nimittäin riitä että lentokentän läheisyyteen saadaan high-tech yrityksiä ja ympärille attraktiivisia asuinalueita, tarvitaan myös tämän kohderyhmän itsestäänselvinä pitämät palvelut. Kielikylvyn lopetus olisi kaupungin imagon kannalta erittäin huono asia.
Kielikylvyssä ei nähdäkseni ole mitään sisäänrakennettua ylimääräistä kustannusta muuhun koulunkäyntiin verrattuna. Siksi on vaikea perustella miksi vantaalaisille lapsille tarjotaan huonommat menestymisen eväät kuin lähikuntien kasvateille. Nyt pitäisi siis kysyä: ”Mitä pitäisi tehdä jotta kielikylvystä tulisi yhtä kustannustehokasta kuin normaalista koulunkäynnistä? ” Ainoa vastaus on oppilaspohjan laajentaminen. Tarvitsemme lisää kielikylpykouluun oppilaita syöttäviä kielikylpypäiväkoteja. Uskon että Tikkurilan palvelualueella löytyy kiinnostuneita vanhempia.
Todennäköisesti asiaa käsitellään palveluverkkoselvityksen yhteydessä. Siinä yhteydessä kielikylpy sujahtaa huomiotta romukoppaan muutaman koulun, päiväkodin ja muun toimipisteen ohessa. Mielestäni kielikylpy ei kuulu palveluverkkoselvityksen yhteyteen koska kyse ei ole ”verkostosta” vaan kokonaisen toiminnan olemassaolosta. Lisäksi nykytoiminnan ”tehottomuuteen” kuluvat ylimääräiset rahasummat ovat mitättömiä, joten asia ei ole huippukiireellinen. Toimeen pitää tietenkin tarttua heti, mutta nyt tarvitaan kehittämistä, ei leikkauskirvestä.
Lars Stormbom
Opetuslautakunnan jäsen
RKP
Vantaa